Ukuit Leftovers

Pyysin lähettämään kaikki jämäpalat tehtaalta tänne Veikkola basecampiin ja melko suurienkin kangaspalojen määrä löi kyllä ällikällä! Teknisen suunnittelun Kätlin tekee hienoa työtä ja asettelee valmistettavien vaatteiden kaavat parhaalla mahdollisella tavalla tietokoneen ruudulle, mutta välillä muunmuassa kangaspakan mitat aiheuttavat sen, että hukkapaloja vain jää. Ajatuksissani jatkoin edelleen pikkuruisesta Ukuitista suurempiin vaatevalmistajiin ja hiukset nousivat pystyyn kun mietin, miten monta rekkakuormallista tekstiilijätettä ajetaan kaatopaikalle.

Jämäpalavauvat ja muuta "vasenöveriä"

Jämäpaloista valmistettuihin Ukuit-vaatteisiin ommellaan jatkossa oma merkki, vihreä Ukuitin U-kirjain. Jämäpalakangas kuulostaa ehkä aavistuksen jätteeltä, mutta kankaasta on tietysti maksettu pakkaa ostaessa täysi kilohinta, joten sen laatu on täsmälleen yhtä hyvää kuin merinovilla muissakin Ukuit-tuotteissa. Tästä syystä esimerkiksi Ukuit Leftovers -kategorian Miracle Beaniet ja Base Tubet ovat normaalihintaisia. Koska kangasta on rajallisesti, ommeltavat määrät ovat aina pieniä. Jos siis löydät jotain, johon ihastut, toimi nopeasti (pätee myös yleisenä elämänohjeena)! Leftovers-merkki ommellaan lisäksi vaatteisiin, jotka ovat yksittäisiä proto-kappaleita tai tuotteita, joihin on tullut esimerkiksi jossakin kuljetusvaiheessa parin millin reikä. Leftoverseista löytyy myös kokoja, jotka eivät oikein "liiku" (tässä tapauksessa kokoa XS ja tästä syystä emme toistaiseksi tuota enempää kyseistä kokoa). Näistä outlet-tuotteista on verkkokaupassa tarkka kuvaus mittoineen. Proto-kappaleet ovat ateljee-työnä ommeltuja ja näin maksaneet maltaita, ei siis ole kyse mistään huonosta tai pilalle menneestä tuotteesta. Mukana voi olla myös rajummassa koekäytössä olleita yksittäiskappaleita, jotka myydäänkin sen vuoksi kirppishinnoilla.

Ensimmäiset Ukuit Leftovers -tuotteet ovat merinovillaiset Miracle Beaniet, Base Tube -putkihuivit ja Outskirt-merinohameeet. Syksyllä ennustetaan olevan laskettuaika myös Ukuitin "jämäpalavauvoilla" eli lastenvaatteilla (koot 54-128 cm)!   Kaikki Ukuit Leftovers -tuotteet ommellaan Suomessa! Leftovers-tuotteita ei yksittäispakata missään tuotantovaiheessa muoviin. Asiakaspostitukset toimitetaan ilman muovipusseja uudelleenkäytettävissä RePack-pakkauksissa. Klikkaa tästä Ukuit Leftovers -sivulle!

Upea, todellinen erämaaseikkailuhenkinen ultrakilpailu, Lapland Wilderness Challenge, järjestettiin 1.-6.8.2020 Vätsärissä. Olin vuoden verran suunnitellut jonkinlaista packraft-vaellusta tuolle tuhannen järven labyrinttialueelle, mutta Avisuorajoki-Ivalojoki -melontaretki siirsi Vätsäri-unelmaa hetkeksi, kunnes kisajärjestäjä huuteli somessa vapaaehtoisia esimerkiksi rastivahdeiksi kilpailuun. Suunnistustaito olisi riittänyt itse kisaankin, mutta viettiä nopeaan etenemiseen ja kiireen tuntuun ei enää juuri löydy kuin muutamien tuntien rogainingeissa. Suurempi halu on liikkua vapaasti niin reitin kuin aikataulunkin suhteen. 

Ystäväni Päivin kanssa meloimme ja haikkailimme Sanilan porotilalta Kivilompolon kivisellä rannalla olevalle rastille, päivystimme joukkueita pari päivää ja lähdimme sitten jatkamaan maisemiltaan läkähdyttäviin Rajapäähän ja Routasenkuruun. Reitti näkyy tästä linkistä (yöpymispaikat on merkitty punaisilla lipuilla). Vätsärin alue on täydellinen minulle, joka en halua kulkea merkittyä reittiä, enkä nähdä juuri muita ihmisiä. Kuvaa katsoessa ei voi toki kuin ihmetellä, missä muut melojat ovat!

 

Varusteet Ortlieb 60 l Dufflessa (keitin, kaasu, hyttyskarkotin ja teltta jaettiin kahdelle):

- katkomela (Braca Hurricane), packraft (MRS), melontaliivit

- melonta-anorakki ja housut (Kokatat), kevytsaappaat (Rapala), puutarhahanskoja grippiin ja peukun leikkausarven suojaamiseen (en juuri tarvinnut enää)

- Gore-tex -anorakki (Haglöfs Oz)

- hattu (Fjällräven), hyttyshuppu, buffista leikattu suikale pannaksi

- Kevytunttis (Arcteryx), verkkopaita (Finnsvala)

- merinopikkarit (Mons Royale), 2x rintsikkatoppi (Lindex)

- villasukat (Helsingin villasukkatehdas)

- nippusiteitä, gorillateippiä, paikkapaloja packraftiin, Aquasole-liimaa, irtohihnoja, karabiineja

- vedenpitävä karttakotelo (Ortlieb)

- 3x varavirtapankki, piuha, töpseli, otsalamppu (Lumonite)

- wc-paperi, intiimipyyhkeet

- tulitikut, keitin (Primus Lite) & keittomuki ja -kattila, kaasu 450 g

- puulusikka, emalimuki (VIRHE! kaunis on, mutta kolisi koko ajan packraftissa ja emalointi mureni Vätsärin kiviin), puukko (Morakniv), iso minigrip roskille

- vesirakko 2 l (päästä kokonaan aukeava, merkki kulunut vuosien saatossa pois; toimi hyvin veden kantamisessa leirissä, muuten juon mukilla järvestä suoraan), vesirakko 1 l (Varusteleka; kuivatun ruuan turvottamiseen repussa, toimi hyvin, eikä tarvinnut tiskata, kun jätti ruuan pakkausminigrippiinsä rakon sisälle)

- Teltta (Big Sky International 2P), puhallettava alusta (Exped Synmat Winterlite M, antoi paremmat unet yksin nukkuvalle kuin solumuovinen), makuupussi (Cumulus Lite 400), puhallettava tyyny (Sea to Summit, vähällä painolla paljon mukavuutta)

- ea-tarvikkeet Ortliebin pakkauksessa, lääkkeitä ja Luneten kuukuppi varoiksi, kosteusvoide, hammasharja & -tahna

- Thermacell-hyttysenkarkotin (toimi erittäin hyvin ja oli tarpeen rastivahtileirissä)

- pankki-, kela- ja ajokortti, passi, kännykkä

 

Ruuat:

- aamiaiseksi kiisseliä jauheesta ja siihen sekoitettuja pikakaurahiutaleita kuivatuilla karpaloilla/mustikoilla tai tuoreilla marjoilla, syödään suoraan kattilasta; leipää (saaristolaislimppua/jälkiuunikauraa) tarvittaessa

- lounaaksi pussikeittoa tai kuuma kuppia suoraan kattilasta nautittuna, leipää voilla ja juustolla

- päivälliseksi kuivattua proteiinia lisukkeineen (kookoskana wokvihanneksilla/pekonijauheliha keittojuureksilla/riistakäristys sipulilla) ja hiilareina rakettispaghetti/mummonmuusi/valmisriisi, syödään suoraan kattilasta

- lisäenergiaksi jälkkärinä tai välipalana suklaata, lakusekoitusta, seessamipatukoita, dominokeksejä, pähkinäsekoituskuutioita (suosittelen!), Earl Grey -teetä, Pirkan kaakaocappucinoa

 

Ukuit-vaatteet:

- Miracle Beanie -merinopipo (en tarvinnut), Headband -merinopanta

- Elfie Pants -merinohousut

- Cloudberry Riders -merinopaita

- Basecamp Babe -merinofroteepaita

- Ukuit Rocks -merinovillainen t-paita

-Merino Sleeves -irtohihat

- Undercoverine Pants -merinotencelkalsarit (käytin myös melontahousujen alla muutaman tunnin)

 

Testissä olleet Ukuit-protovaatteet kommentteineen:

 

- merinopikkarit (koko oli minulle suuri ja materiaali merino/polyester 80/20 % ei toiminut venyessään liikaa käytössä, malli voisi olla vieläkin korkeampi vyötäröltä -> ideana on siis tehdä korkea, kuminauhaton malli)

- merinovillainen vaellushame (koko oli minulle liian suuri, mutta muuten aivan SUPERvaate, siis todellinen LÄÄÄÄH)

- Leftovers Tube -putkihuivi (kapeampi kuin normaalisti ja siksi erittäin toimiva, testattu jo Ivalojoellakin)

- Leftovers Base Layer -merinopaita (pidennetään vielä helmaa)

 

Mitä varusteita olisin kaivannut lisäksi?

Viimeisenä kokonaisena melontapäivänä alkoi sataa vettä puolenpäivänaikaan ja taivas jatkoi lorotteluaan iltaan saakka. Kokatatin melontakamat pitävät sinällään vettä, mutta koska keho hikoilee, kertyy sekä takin että housujen alle kosteutta, joka jäähdyttää aika tehokkaasti kylmemmällä ilmalla. Yläkropassa Finnsvalan verkkokerraston paita ja Basecamp Babe -merinofroteepaita (hihat katkottu 3/4 -pituuteen, jotta hihan suut eivät kastu meloessa) toimivat hyvin, mutta reisissä tuntui tosi niljakkaalta ja lopulta kylmältäkin sateen vaan jatkuessa. Apua tähän olisi tuonut Finnsvalan verkkokerraston kalsarit.

Telttapullona toimisi hyvin Salomonin lötköpullo. Juomarakkoa ei uskaltanut makuupusiin päällä availla. Letkut jätin tarkoituksella kotiin, mutta ehkä yötä varten voisi rakkoon liittääkin vain letkun?

Reissun aktiiviosuus alkoi tiistai-aamuna Kalmakaltiosta ja päättyi seuraavana maanantaina klo 10 Toloseen, Ivalojoen varteen. Setti alkoi helteisellä, hikisellä ja hyttysillä kuorrutetulla vaelluksella Kalmakaltiosta Avisuorajoen alkulähteille, jossa totesimme, että melonta ei onnistu edes packraftilla joen kapeuden ja vähävetisyyden vuoksi. Vaelsimme siis joen vartta eteenpäin, kunnes järjestyksessä kolmannella järvellä laskimme pulleropaatit vesille. Avisuorajoen melonta oli kokonaisuudessaan melkoista rypemistä kahluuosuuksineen ja esteiden ylityksineen, mutta kovasti hauskaa ja juuri sellaista, mitä kyseisellä etenemisvälineellä pitäisi tehdäkin (ainakin toisinaan). Kun Avisuorajoki yhtyi Ivalojokeen, saimme jo enemmän vettä alle, eikä koskissakaan enää vingutettu niin paljon paatin pohjaa. Ivalon Matista vaihdoimme Polar Creekin avokanootteihin ja päädyimme lopulta Toloseen.

Keli vaihteli alkumatkan tukalasta helteestä yhden yön +7 asteeseen, vettä ripsi vain hiljakseen yhtenä päivänä. Fjällrävenin lierihatun päällä piti toisinaan käyttää hyttyshuppua jopa joella. Jalassani oli koko reissun Kokatatin melontahousut, jotka ovat juuri sopivat rymyhousut umpisukkineen. Vaeltaessa hiki kyllä valui välillä noroina reisiä pitkin, mutta toisaalta hyttysen kärsä ei läpäissyt housua ja toi siten helpotusta. Tauolla vedin aina piällyshousut viärinpäin kinttuhin ja tuuletin hiet pois, ripsien samalla koivunoksalla hyönteisosastoa loitommalle. Paitana merinotencelinen Cloudberry Riders FREE koossa L oli mahtava! Reilusti väljänä se ei liimaantunut hikiselle iholle ja kuivui jopa päällä ollessaan nopeasti. Meloessa käytin myös merinovillaista Ukuit Rocks t-paitaa erillisillä merinovillaisilla irtohihoilla sekä kylmänä aamuna merinofroteista Basecamp Babea Kokatatin melonta-anorakin tai Haglöfsin superkevyen Oz-goren alla. Viileänä päivänä melontahousun alla lämmittivät Undercoverine Pants merinotencel-legginsit ja merinosukat. Reissun ainoat jalkineet olivat mainiot Rapalan vuorettomat ja superkevyet kesäkumisaappaat. Niiden sisältä on helppo kaataa vesi pois ja tarvittaessa voi kuivata sisuksen vielä pyyhkeen reunalla esimerkiksi leiriytymisen yhteydessä, myös suossa tarpominen ja rantautuminen on näissä saappaissa huoletonta. En tarvitse maastossa kävellessäni mitään järeämmän tai tiukemman kengän tuomaa tukea, eikä minua henkilökohtaisesti kiinnosta, mitä ihmiset ajattelevat kumisaappaistani esimerkiksi lentokentällä. Siksi siis Rapala.

Leirivaatteena edellisten lisäksi oli syksyllä lanseerattavan Leftovers-malliston proto, Left & Right Baselayer -paita sekä kevytuntuvatakki, Dirtbag Husky Hoodie -merinomekko irtohihoineen, Miracle Beanie -merinopipo ja Leftovers-malliston kapeampi tuubihuivi. Lisäksi kantovälineen (Ortlieb Duffle 60 l) uumenista löytyivät yhdet vaihtopikkarit ja -rintsikat, merinosukat, villasukat ja Ukuitin loppuumyyty pellavaharsopyyhe Dream Wrap Towel.

Muita teknisiä varustetietoja:

• Packraft MRS:n Microraft (+täyttöpussi)
• Katkomela Bracan Hurricane 60, kaksi paria puutarhahanskoja
• Melontaliivit Hiko Sport, koskikypärä Strutter
• Keitin Primus Lite yhdellä 220 g kaasupullolla, pienellä keittokupilla ja kattilalla (2 hlöä), muovikuksa, Spork Titanium, vispilä, Nalgene-vesipullo, Retki-ruokatermos, puukko
• Teltta Big Sky International Soul 2P, vapaasti seisova 1,57 kg (2 hlöä)
• Makuupussi Cumulus Lite Line 400, alusta Therm-A-Rest Z Lite, tyynynä puhallettava Sea to Summit
• Aurinkolaseina särkymättömät Gloryfyt kelluttavalla hihnalla

Sälää: Leukoplast-urheiluteippiä ja kinesioteippiä reilua kuukautta aikaisemmin operoidun peukalon nivelsidevamman tukemiseen, lääkkeitä eri tarkoituksiin kaiken varalta (muut ensiapuvälineet olivat viiden hengen retkikuntamme yhteiset); kosteusvoide, aurinkovoide, hammasharja ja -tahna, wc-paperia ja intiimipyyhkeitä; kännykkä, varavirtapankki ja piuha, tulostetut A4 -karttasivut 20 kpl Ortliebin vedenpitävässä kotelossa; passi, ajokortti, pankkikortti ja kela-kortti; kolme irtohihnaa pakkaamiseen, Thermacell hyttyskarkotin (toimi hyvin leirissä!) ja hyttyshuppu.

Ruuat:

• Aamupala: Kiisseliä jauheesta, jonne sekoitettiin suoraan puurohiutaleet. Puuron seassa kuivattuja marjoja, jotka laitettiin kattilaan turpoamaan edellisenä iltana. Kaakao-cappucinoa jauheesta, leipää tarvittaessa.
• Lounas: Pussikeittoja, jälkiuunileipää (ruis/kaura), Koskenlaskijaa, meetwurstia.
• Päivällinen: Itse kuivatuista aineksista. Mm. jauheliha-sipuliseosta, riistakäristystä, kookoskanaa ja lisukekasviksia, joiden oheen mummonmuusia, nuudelia tai rakettispaghettia. Tortilloiden sisään olin kuivannut papuseosta ja salsaa. Kuivatut ainekset laitettiin turpoamaan ruokatermokseen lounastauolla, joten ainekset olivat käyttövalmiita illalla päivällisaikaan. Jälkkäriksi suklaata ja hörpyt Vana Tallinnaa.
• Snackit: Pähkinäseosta, rusinoita, turkinpippureita, lakua, suklaata.

Tämän kokemuksen perusteella siirryn kuivaamaan retkiruokani itse. Maha ei mene sekaisin lisäaineista ja ruoka maistuu aivan kotiruualta. Leiriolosuhteissa ruuan valmistus omista kuiva-aineksista kestää aika tarkalleen saman kuin valmiin retkiruokapussin käyttö (=veden kiehauttaminen ja muutamien minuuttien odottelu pussin kanssa). 

 

Kuva varusteista (myös päällä olevat ovat mukana kuvassa). Rapalan saappaat unohtuivat kuvasta pois. Ruoka meni jo vatsaan, joten sitä ei löydy kuvasta.

Yritän laskeutua uusmaalaiseen perhe-elämään mahtavan Lapin melontareissun jälkeen. Muistelen, että askelmat ovat kuin joskus muinoin bilettämisen jälkeen: ensin tulee levoton ja huonosti nukuttu yö, sitten dagen efter, jossa hiihdellään kotona enemmän ja vähemmän horroksessa aamutakkisiltaan, eikä saada mitään aikaiseksi. Seuraavaksi muisti alkaa vähitellen palautua - mitä sitä tulikaan tehtyä ja missä? Aletaan kelata tapahtumia lopusta alkuun. Joo, istuin Ivalon matkahuollon edessä odottamassa bussia Rovaniemen kentälle. Kassiin oli kiinnitetty katkomelat ja käsimatkatavaroissa oli koskikypärä sekä melontaliivit koneessa pakollisen "kuonokopan" lisäksi. Jalassa rypemisjalkineiden aatelia eli Rapalan vuorettomat kumisaappaat ja päällä Ukuitin irtohihallinen Dirtbag Husky Dress yhdistettynä Undercoverine Pants -merinotencel-legginseihin.

Husky-mekosta alkaakin tulla lisää mielikuvia: Viileän Ivalojoen iltauinnin jälkeen oli hyvä vetää samainen setti merinovillaisen base layerin päälle ja kruunata koko komeus vielä kevytuntuvatakilla. Ja olipa mekko päällä mukava käydä puskapissalla, kun hyttysen pistimet eivät päässeet estoitta tuikkimaan paljaaseen pakaraan! Mekon suojissa oli myös mukava vaihtaa uudet pikkarit pyykkihetken päätteeksi. Pukeutumista oli helppo säädellä lisäämällä tai poistamalla pitkää kalsaria ja irtohihaa. Muuntautuminen melontahousuisesta, viikon hikisissä Lapin puskissa ja monen lajin jokien vesieläimestä ihmisten ilmoille sopivaksi neitoseksi kävi nopeasti heti rantautumisen jälkeen ja lookki kelpasi myös lentokoneeseen ollen sopivan viileä, sopivan lämmin ja erityisesti hajuton. Tällä kertaa päivän mittaisella haikkausosuudella oli sen verran hyttystä, että oli pakko käyttää melontahousuja. Mutta jos on liikkeellä kyseisten elikoiden off-seasonin aikaan, merinomekko olisi myös todella miellyttävä vaellusvaate. Jatkoon!

Ukuit Goes Rock!

Jotkut meistä Ukuit-naisista ja muista -henkilöistä ovat eläneet niinkin kauan, että muistavat kiinnittäneensä nastalla tai sinitarralla huoneensa seinään ison värijulisteen, jossa näkyi joko yhden tai useamman persoonan ISO tukka. Sellainen tupeerauksella ja hiuslakalla varsin kuohkeaksi saatu kuontalo. Saatatte ehkä muistaa myös mustat t-paidat ja colleget, joiden rinnuksissa oli samat jättitukat ja lisäksi yleensä aavistuksen makaabereita maisemia, kuten vaikkapa pääkalloja ja tulenlieskoja tuolta "alisesta" päin. Jo pelkkä paidan katsominenkin tuntui hieman hurjalta ja kapinalliselta.  Hurjuus ja kapinallisuus ovat sittemmin muuttaneet elämässäni hieman muotoaan, ehkäpä löytäneet juuri ne itselle sopivat uomat, joihin asettua ja joilla saa elämäänsä sisältöä. Tätä ideaa ilmentää Ukuitin uusi, upea ja uniikki printti, jonka on Ukuitille taiteillut tietysti virolaisen Olevus Artin Kristel. Kristel itse oli toimeksiannosta enemmän kuin innoissaan ja tämä lopullinen versio syntyi jo toisella piirroskerralla! T-paidan materiaalina on tietysti 100 % mulesing-vapaa merinovilla, jonka kuitu ovat tässä kankaassa erittäin hienoa ja ohutta (16 µm, kun se on tavallisesti 24 µm), tehden kankaasta todella unelman pehmeän. Kangas valmistetaan Suomessa. Paidan kangas ei ole aivan lirua (190 g/m2), joten tällä paidalla mennään pitkään viileämmissäkin keleissä. Malli on Cloudberry Riders t-paidasta tuttu FIT eli hieman kurvikkaasti leikattu ja helmastaan kauniisti kaartuva. Musta Ukuit Rocks t-paita passaa hyvin yhteen vaikkapa harmaiden tai punajuuren punaisten Elfie Pantsien kanssa! Samaa materiaalia t-paidan kanssa on edellisessä uutiskirjeessä mainostamassani musta Undercoverine Bond Dress -merinomekko (oma ikuisuuslempparini jo viikon käytön jälkeen), jota tulee tähän kesän alkuun ensin hyvin pieni erä. Printissä kävi vielä sellainen moka, että M-kokoisiin mekkoihin painettiin Ukuit Rocks t-paidan printti... Jos tuntuu, että mekko kiinnostaisi printtaamattomana M-, L- tai XL-kokoisena, niin otahan yhteyttä!  Korviin vielä sterling-hopeiset Cloudberry Riders -korvikset, niin tyyli on valmis vaikka mihin.     Cloudberry Riders T-paita, FIT & FREE Tämän t-paidan materiaali, merinotencel, luo vaatteelle perhosen siiven keveyttä ja ilmavuutta. Hehkuvan suosikkimarjan oranssi antaa auringon paistaa ajatuksissa, vaikka ulkona lätkisikin räntää tai menneen talven lumi olisi vielä loskana nilkoissa. Malleina on slimmimpi FIT ja väljempi FREE.

Elfie Pants: kotoilusta kotailuun!

Elfie Pants   Elämme poikkeuksellisia aikoja. Muotiin ja julkkiksiin liittyvät nettisivut pullistelevat kuvia, joissa kaikenmaailman kardashianit, tseilout ja juliarobertsit esiintyvät kotikaranteeni-lookissa, meikittä kotilökäreissään. Iltapäivälehdet kyselevät somessa, että montako päivää olet jo ollut verkkareissa putkeen ja mikä on sinun kotitoimistoasusi. Ukuitilla moista pieruverkkari-intoilua voisi kutsua positiivisella tavalla so last season -jutuksi, sillä viime vuoden toukokuussa ilmestyneet ikiliikkujan monikäyttöhousut eli oliivinvihreät Elfie Pantsit myytiin jo syksyllä loppuun. Pöksyjen perään itkettiin kaihon kyyneleitä siihen malliin, että päätin tilata uudet kankaat seuraavaa erää varten. Nyt Elfie Pantsia on Ukuitin verkkokaupassa koossa S-XL, väreinä tumma punajuuri sekä laavanharmaa!  Elfie Pantsien kangas on samaa kuin ennenkin eli Virossa tuotettua mulesing-vapaata merinovillaa. Kangas on paksua (300 g/m2), mutta sileää ja siinä on aivan himppun häivähdys ylellistä kiiltoa. Kankaassa ei ole superwash-käsittelyä (eli hartsipinnoitettua villakuitua) eikä se sisällä elastaania. Se kestää ja säilyttää muotonsa erinomaisesti käytössä ja on pehmeä, hengittävä ja lämmittävä, kuten merinovillan kuuluukin olla.  Nämä pöksyt saatetaan myydä loppuun ennen kuin karanteenirajoituksia puretaan, sillä mikäpä olisi mukavampi kotitoimistohousu kuin tämä. Paljon ennakkovarauksia on jo sisällä, älä siis jahkaile ja tuumaile, vaan osta omasi heti!    Cloudberry Riders -merinopaita Pehmeä oranssi on yksi selvä kevään-kesän 2020 muotiväri ja merinovillainen paita toimii Suomen suvessa aina, sillä hiotessakin se tuntuu aina ilmavan ja kuivan oloiselta. Cloudberry Riders -merinopaidan leikkaus poikkeaa perus kerrastonpaidasta: kaula-aukko on hitusen suurempi (jättäen kuitenkin rintsikoiden olkaimet piiloon) ja helma on kauniisti kaarrettu sekä takaa hieman pidempi. Samaan sävyyn löytyy myös Faithful Johns -merinokalsareita, joiden käyttöaikaa voisi luonnehtia siten, että ne riisutaan juhannusaattona ja puetaan taas päälle juhannuspäivänä. Itse olen käyttänyt näitä tyynesti myös legginseinä hameiden ja tunikoiden kanssa, sekä housuna retkiluistellessa ja vaellusreissuilla. Kesät, talvet. Lämpimillä ilmoilla voi uskaliaasti pukea 3/4 -lahkeiset, keltaiset Short Johnit.   Undercoverine-mallisto ja uusi supermekko Ukuit Undercoverine-mallisto on eleetön, printitön ja monikäyttöisyydessään täyttä rautaa kuin Bondin pyssy. Niinpä uuden, kesällä ilmestyvän supermekon nimi onkin Ukuit Undercoverine Bond Dress. Tämän mekon kanssa oman elämänsä bondtytöt hoitavat seikkailut kuin seikkailut - korkkareissa tai lenkkareissa. Mekosta on olemassa vasta protomalli, mutta paljastettakoon, että materiaali on suomalaista, unelman pehmeää ja laadukasta merinovilllaa. Mekon väri on musta, joten siihen voi sössätä kaikkea nuotiohiilestä mustikkasnapsiin ja porskuttaa eteenpäin muina naisina. Helman sivuilta nouseva malli luo kauniin kaarevan muodon alavartaloon. Kaula-aukko on yksinkertainen ja piilottaa alleen rintsikoiden olkaimet. Hihat ovat 3/4 -pituutta. Mekkoa odotellessa voi käydä tutkimassa Undercoverine-malliston muut osat: Blouseten ja Pantsit, joiden materiaalina on Suomessa valmistettu höyhenpilven pehmoinen merinotencel.   Ukuit Rock Tee Ukuit on rock. Ja niin on tämä kesän 2020 t-paitakin. Virolainen luottotaiteilijamme Olevus Art on ahertanut ohjeeni mukaan bändipaitahenkisen printin, joka tarkemmin katsoen sisältääkin luontoliikkujan elementtejä. Paidat hyppäävät tuotantoon ehkä jo ensi viikolla, joten just wait and see...   Johanna Ukuit-nainen #1

Muotkan erämaassa

Inarin hienossa Siida-museossa on lokakuun loppuun asti näyttely nimeltään Arktisia unelmia. Se esittelee pohjoista matkailua ja arkkitehtuuria mielenkiintoisten valokuvien sekä arkkitehtoonisten piirustusten avulla. 1930-50 -lukujen tunnelmaan pääsee erinomaisesti katsomalla kahdeksan minuuttisen, kaksiosaisen mustavalkofilmin, jonka aiheina ovat muunmuassa tuhottu funkis-tyylinen Pallastunturin matkailuhotelli ja Rovaniemen jälleenrakennus Lapin sodan jälkeen. Filmin sanailu kirvoitti myös Ukuit-naisen pieneen tyylilliseen aikamatkailuun, joten napsautahan päälle mustavalkoinen mielikuvafiltterisi ja kuule korvissasi miellyttävä-äänisen kertojan innokas ja soinnikas intonaatio.

11.kesäkuuta 2019

 

- Linja-auto se on maantien ässä, vaikka olet tunturiin pyrkimässä! sanailevat reippaat, joustava-askeleiset seikkailijattaremme linjuriauton kyytiin noustessaan. Vahvat terässiivet ovat jouduttaneet heidät ensin Ivaloon, Inariin johtavan tien ja vanhan Petsamontien yhtymäkohtaan, kaukaa Suomi-neitomme helmoista, nimittäin pääkaupunkimme Helsingin maakunnista. Peninkulman verran ennen kuin Karigasnimen tie ylittää Suomen ja Norjan välisen rajan, nämä etelän neidot nostavat selkäänsä eväsreppunsa ynnä melontavarusteensa ja iloisin mielin suuntaavat katseensa edessään avautuvaan Muotkan erämaan tunturilakeuteen, jotka yksinkertaisessa ylevyydessään niin monella tavoin vavahduttavat.

Ovatpa silmänpohjasi parkkiintuneet, jos et nauti ylätunturin aavoista näkymistä! Tuolla etäällä näet jo Ávžegašoaivin tunturin, tuolla Jeageloaijärven, tuolla Stuorrageađggájan kostuttaman, vaivaiskoivikkoisen suonotkon. Eikö vain ole ihminen, luojan luoma, hyttynen tunturin kaarevalla kyljellä? Pieni kuin mikä, mutta sinnikäs. Ilo on kumartua sammuttamaan janoaan tunturipuron raikkaalla vedellä ja korvin kuulla veden soliseva liri.

Varma on askelten kulku, kun isiltä peritty vietti suunnastamiseen johdattaa oivalliseen leiripaikkaan kirkasvetisen järven rannalle, jonne telttakin päätetään riemumielin pystyttää. Eväspussien herkut katoavat nopeasti antamaan raikkaan ulkoilman uuvuttamille vaeltajille kyyditystä höyhensaarille. Eivät ole neitosemme ensimmäistä kertaa luontoäidin helmassa, mutta kyllä kipristelee pakkasukko yöllä varpaita ja puhaltelee viilennystä makuusäkkeihin, vaikkei Pohjolan aurinko maltakaan kokonaan väistyä. Värjöttelee vaan sekin pilvien takana ja katsoo voimattomana, kun teltanliepeille sataa aamulla pieni lumi. Lienevätkö kettujakin ovelampia nämä neitoset vai uskovatko ainaiseen onneensa jatkaessaan hymyhuulin uniaan aina siihen asti, kun aurinko katsoo teltanharjaan suoraan etelästä?

13. kesäkuuta 2019

Stuorraäytsin autiomaja on verraton majapaikka eränkävijättärille, mutta aamutunneilla on aika sulkea sekin ovi ja taipua poroaidan raosta kanjonin pohjaa kulkevalle polulle. Läntisimmän järven rannalla puhaltavat neitosemme tunturi-ilman vahvistamilla keuhkoillaan oivat menopelinsä täyteen, kiinnittävät eväsreppunsa venheen kokkaan ja antavat melojen laulaa kuuden järven ja yhden matalan joen verran ennen neljän virstan apostolinkyytiä. Eivät tunnekaan neitoset herraseuran puutetta, kun kantamukset saavat kyytiä urheilun vahvistamilla neidonhartioilla. Kas noin, kosken jälkeen sanomme hyvästit Stuorraätsille! Terve, Kielajoki ja Kiellaroaivin tupa!

Tunturit hallitsevat maisemaa nyt pehmeän kaartuvina ja joki virtaa vaivaiskoivikkoisessa satumetsän kätkössä. Lappi se on kalamiesten paratiisi. Joen pohjassa heiluttelevat harjukset ja taimenet pyrstöjään, mutta eivät seikkailijattaremme tunne viettiä hopeakylkien narraamiseen. Vaikka perimmäinen Pohjola ei keväästä syksyyn asti yötä tunnekaan ja sen puolesta voisi annattaa melalle kyytiä vuorokaudet ympäriinsä, niin rupeaapa siellä raikkaassa ilmassa makoisa ruokapuoli vetämään puoleensa. Kielajoen alittaessa Karigasniementien haukkuu rannassa jo Giellajohkan lomakylän innokas pystykorva, Onni. Liekö se kutsuu erämaankulkijoita seurakseen kotanuotion ääreen? Giellajohkan emäntä kestitsee vieraansa napapiirin antimilla ja mikäpä olisi oikaista jäsenensä vierasmajan pieluksille, mutta niin vaan kuulevat neitoset erämaan kutsun ja pystyttävät telttansa seuraavan kosken korvalliselle, jylhälle hiekkaharjulle.

15. kesäkuuta 2019

 

Joki kuljettaa melojaa muutaman mutkan verran ja koskien kuohut keikuttavat lastua laineilla. Keđgivyeppeenjargán vaaleahiekkainen särkkä saa melojaneitosista vieraat ja eväsrepuista löydetty lounasruoka katoaa nopsasti nälkäisiin suihin. Pienet iltapäivänokoset rannalla sekä iloinen ja toverillinen seura karsii kyllä väsymyksen niin ruumiista kuin sielustakin. Uusin, vereksin voimin jatketaan koskenlaskua kohti seuraavaa leiripaikkaa, Maaritinkosken korkeaa töyrästä.

 

16.kesäkuuta 2019

Reipas koskenlasku aamulla karistaa viimeisetkin unenrippeet silmistä, jonka jälkeen saavat neitoset nauttia peninkulman verran hiljakseen lepäävän joen luonteesta, kunnes kuulevat taas kosken voimallisen vyöryn. Tuurenkoskea voi laskea niin huimasti kuin vain on laskijalla uskallusta! Suvannoissa voi sitten aina huoahtaa ja antaa auringon säteiden valaa terveyttä talven työn uuvuttamiin jäseniin. Silloin kapinoiva mieli rauhoittuu kuin häpeillen ja sieluun laskeutuu ihmeellinen rauha ja hyvän olon tunne.

Vielä muutama reipas melanveto, taas koskenpauhuun Karigasniementien alla ja kas vain, siellä edessähän Kaamasen Kievari jo häämöttääkin ja niin rupeavat erämaankulkijattaremme tekemään haikein mielin paluuta alamaihin. Nopeasti on aika kulunut, liian nopeasti. Mutta tunturien lumoon kerran joutunut palaa sinne yhä uudestaan. Niin joka vuosi syntyy uusia Lapin hulluja. Ja kuka ei ole käynyt kokeilemassa, lähteköön kiireesti matkaan!

Faktaa ja varustelistaa 2019-luvun tyyliin

 

Matkustaminen:

Lento Hki-Ivalo. Pummikyydillä lentoasemalta Ivalon keskustaan. Bussilla Inariin ja edelleen Karigasniementietä Sulaojalle. Paluumatka bussilla Kaamasen kievarilta Hotelli Inariin viettämään urbaania akklimatisoitumisleiriä vuorokaudeksi. Kutsubussilla hotellilta suoraan lentokentälle. Lento Ivalo(-Kittilä-)-Helsinki.

 

Yöpymiset aikajärjestyksessä:

Teltta ylätunturissa, Stuorraäytsin autiotupa, Kiellaroaivin porokämppä (Muotka-tunturin paliskunnan omistama, mutta avoin, ei puuhuoltoa), teltta Maaritinkoskella, teltta harjanteen päällä pari kilometriä Karigasniementien ylityksen jälkeen, kaverin suvun mökki joenrannalla Kaamasen Kievarin lähellä, Hotelli Inari.

 

Packraftit, hellittelynimiltään ”Pullerot”:

• Alpacka Classic, koko S, vuokrattu Kinahmilta
• MRS Microraft, koko XS, vuokrattu Melomolta
• katkomelat: Braca Hurricane ja TNP Wolferine

 

 

Varusteet:

Listassa tummennetut jäivät käyttämättä, kursiivilla merkittyjä ei olisi välttämättä tarvinnut

Vaatteet:

• BF by Ukuit, merinopaita (Ukuit)
• Elfie Pants, paksut merinovillahousut (Ukuit)
• Faithful Johns, merinovillakalsarit (Ukuit)
• Basecamp Babe, merinofroteepaita, saksilla lyhennetyt hihat 3/4-mittaan (Ukuit)
• Basecamp Babe, merinofroteepaita, saksilla lyhennetyt hihat 3/4-mittaan (Ukuit)
• Conehead Hoodie, merinohuppari (Ukuit)
• Basetube, merinofroteinen putkihuivi (Ukuit)
• Verkkokerrasto (Finnsvala)
• Reimapaita vuodelta 1982, lyhyt hiha ja ehtaa tekokuitua, legendaarisen hyvä kestettyään aktiivista käyttöä jo 37 vuotta (eikä loppua näy)
• Alushousut x2, rintsikkatoppi
• Lyhyt putkihuivin pätkä x2
• Villasormikkaat
• Pitkät (yöksi) ja lyhyet (tarvittaessa päiväksi) villasukat, merinosukat, Sealskinz-sukat melontahousun alle
• Untuvatakki (Millet, 11 vuotta vanha ja hieman luiru)
• Melonta-toasterit (NRS Titanium), vuorokautta aikaisemmin nämä olisivat todellakin tulleet käyttöön kylmän sään vuoksi
• Melonta-anorakki ja housut (Kokatat), anorakin olisi voinut korvata tällaisella kuumalla ja poutaisella unelmakelillä superohuella Gore-kuorella (esim. itselläni Haglöfsin Oz)
• Melontaliivit (Hiko)
• Koskikypärä (Strutter)
• Rapalan vuorettomat kesäsaappaat, muotoiltu kiehuvalla vedellä jalan mukaan, 10/10 pistettä

 

 

Kantolaite yms.:

• Ortlieb Atrack 45 l + kuivapussi (Sea to Summit) ulkopuolelle kiinnitettynä.

 

Majoite yms.:

• Teltta (Big Sky International, Soul x2P), 1,156 kg
• Titaanikiilat 6 kpl, avaruuslakana maavaatteena
• Makuupussi (Cumulus Lite Line 400)
• Alusta (Therm-a-Rest Z-Lite)
• Puhallettava tyyny (Sea to Summit)

Muut rojut:

• Karttalaukku (Ortlieb) & Päivin ansiokkaasti tietokoneella askartelemat kartat
• Ensiapuvälineet, kinesioteippi mahdollisiin hiertymiin (ja villasukkien sitomiseen)
• WC-paperi minigripissä
• Slingi paatin kantoon, 3 kpl karabiineja, remmejä reppujen kiinnittämiseen yms.
• Gorillateippi ja muutama nippuside
• Kamera (Olympus Tough)
• Paperia ja kynä
• Kännykkä ja vedenpitävä suojakotelo narulla ja pienellä karabiinilla
• Varavirtapankit 2 kpl ja piuhat
• Hyttysmyrkky
• Ehtymättömän kauneuteni hoitovälineet eli naamarasva (Body Shop), huulirasva, hunajavoide (jäänyt marsulta)
• Dream Wrap, iso pellavaharsopyyhe (Ukuit)

 

 

Ruokailuun liittyvät:

• Kupilkan muki (3,7 dl) , pitkävartinen titaanilusikka
• Yhdenkäden 0,5 litran termospullo (sään nyt suosiessa olisi voinut olla vain pieni pussi vedenkantoon)
• Keitin (Jetboil) 0,5 dl keittoastialla, 2 kpl 230 g kaasuja (yhdellä pärjättiin, toinen oli vain varalla toimintahäiriön tms. sattuessa)
• 2x pussiruoka/päivä: ihan liikaa, en syö noita ainakaan vuoteen
• 1x ”rice pudding with rasberry”/aamu: ei maistunut joka aamu
• Mysliä minigripissä retkeilykaappini ruokakorin uumenista
• Oululaisen jälkiuunileipää 1 pss eli 480 g (jäi ehkä kolme siivua), Vaasan Ruispalat, ohut herkku 1 pss eli 195 g
• Koskenlaskijajuusto 2 pkt
• Fazerin sininen 2x180 g
• Cashew-pähkinöitä 200 g
• Kaura- ja Tuc-keksejä 1 pkt
• Rainbow kaakaocappuccinopusseja 1/pvä, teepusseja
• Stroh-rommi 0,5 l

Mitä olisin kaivannut:

• Käsirasva, kämmenselät krakeloituivat aivan eri tavalla kuin meressä meloessa, iho jopa halkeili verille kuivuessaan
• Aurinkorasva
• Parempaa lämminruokaa, enemmän kahvijuomapusseja

 

Kaksi viimeksi mainittua saimme kokonaan ja osin hoidettua Giellajohkan lomakylän lämminsydämisen avuliaisuuden ja erinomaisen palvelun avulla. Nautimme päivälliseksi ensin Lapin marjakimaran kinuskikastikkeella ja valtavan minttukaakaon kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla höystettynä, sen jälkeen maukasta poronkäristystä ja siikaa (ihanaa olla aikuinen). Sen jälkeen emäntä antoi meille vielä korvauksetta oman aurinkorasvansa.