Reissun aktiiviosuus alkoi tiistai-aamuna Kalmakaltiosta ja päättyi seuraavana maanantaina klo 10 Toloseen, Ivalojoen varteen. Setti alkoi helteisellä, hikisellä ja hyttysillä kuorrutetulla vaelluksella Kalmakaltiosta Avisuorajoen alkulähteille, jossa totesimme, että melonta ei onnistu edes packraftilla joen kapeuden ja vähävetisyyden vuoksi. Vaelsimme siis joen vartta eteenpäin, kunnes järjestyksessä kolmannella järvellä laskimme pulleropaatit vesille. Avisuorajoen melonta oli kokonaisuudessaan melkoista rypemistä kahluuosuuksineen ja esteiden ylityksineen, mutta kovasti hauskaa ja juuri sellaista, mitä kyseisellä etenemisvälineellä pitäisi tehdäkin (ainakin toisinaan). Kun Avisuorajoki yhtyi Ivalojokeen, saimme jo enemmän vettä alle, eikä koskissakaan enää vingutettu niin paljon paatin pohjaa. Ivalon Matista vaihdoimme Polar Creekin avokanootteihin ja päädyimme lopulta Toloseen.

Keli vaihteli alkumatkan tukalasta helteestä yhden yön +7 asteeseen, vettä ripsi vain hiljakseen yhtenä päivänä. Fjällrävenin lierihatun päällä piti toisinaan käyttää hyttyshuppua jopa joella. Jalassani oli koko reissun Kokatatin melontahousut, jotka ovat juuri sopivat rymyhousut umpisukkineen. Vaeltaessa hiki kyllä valui välillä noroina reisiä pitkin, mutta toisaalta hyttysen kärsä ei läpäissyt housua ja toi siten helpotusta. Tauolla vedin aina piällyshousut viärinpäin kinttuhin ja tuuletin hiet pois, ripsien samalla koivunoksalla hyönteisosastoa loitommalle. Paitana merinotencelinen Cloudberry Riders FREE koossa L oli mahtava! Reilusti väljänä se ei liimaantunut hikiselle iholle ja kuivui jopa päällä ollessaan nopeasti. Meloessa käytin myös merinovillaista Ukuit Rocks t-paitaa erillisillä merinovillaisilla irtohihoilla sekä kylmänä aamuna merinofroteista Basecamp Babea Kokatatin melonta-anorakin tai Haglöfsin superkevyen Oz-goren alla. Viileänä päivänä melontahousun alla lämmittivät Undercoverine Pants merinotencel-legginsit ja merinosukat. Reissun ainoat jalkineet olivat mainiot Rapalan vuorettomat ja superkevyet kesäkumisaappaat. Niiden sisältä on helppo kaataa vesi pois ja tarvittaessa voi kuivata sisuksen vielä pyyhkeen reunalla esimerkiksi leiriytymisen yhteydessä, myös suossa tarpominen ja rantautuminen on näissä saappaissa huoletonta. En tarvitse maastossa kävellessäni mitään järeämmän tai tiukemman kengän tuomaa tukea, eikä minua henkilökohtaisesti kiinnosta, mitä ihmiset ajattelevat kumisaappaistani esimerkiksi lentokentällä. Siksi siis Rapala.

Leirivaatteena edellisten lisäksi oli syksyllä lanseerattavan Leftovers-malliston proto, Left & Right Baselayer -paita sekä kevytuntuvatakki, Dirtbag Husky Hoodie -merinomekko irtohihoineen, Miracle Beanie -merinopipo ja Leftovers-malliston kapeampi tuubihuivi. Lisäksi kantovälineen (Ortlieb Duffle 60 l) uumenista löytyivät yhdet vaihtopikkarit ja -rintsikat, merinosukat, villasukat ja Ukuitin loppuumyyty pellavaharsopyyhe Dream Wrap Towel.

Muita teknisiä varustetietoja:

• Packraft MRS:n Microraft (+täyttöpussi)
• Katkomela Bracan Hurricane 60, kaksi paria puutarhahanskoja
• Melontaliivit Hiko Sport, koskikypärä Strutter
• Keitin Primus Lite yhdellä 220 g kaasupullolla, pienellä keittokupilla ja kattilalla (2 hlöä), muovikuksa, Spork Titanium, vispilä, Nalgene-vesipullo, Retki-ruokatermos, puukko
• Teltta Big Sky International Soul 2P, vapaasti seisova 1,57 kg (2 hlöä)
• Makuupussi Cumulus Lite Line 400, alusta Therm-A-Rest Z Lite, tyynynä puhallettava Sea to Summit
• Aurinkolaseina särkymättömät Gloryfyt kelluttavalla hihnalla

Sälää: Leukoplast-urheiluteippiä ja kinesioteippiä reilua kuukautta aikaisemmin operoidun peukalon nivelsidevamman tukemiseen, lääkkeitä eri tarkoituksiin kaiken varalta (muut ensiapuvälineet olivat viiden hengen retkikuntamme yhteiset); kosteusvoide, aurinkovoide, hammasharja ja -tahna, wc-paperia ja intiimipyyhkeitä; kännykkä, varavirtapankki ja piuha, tulostetut A4 -karttasivut 20 kpl Ortliebin vedenpitävässä kotelossa; passi, ajokortti, pankkikortti ja kela-kortti; kolme irtohihnaa pakkaamiseen, Thermacell hyttyskarkotin (toimi hyvin leirissä!) ja hyttyshuppu.

Ruuat:

• Aamupala: Kiisseliä jauheesta, jonne sekoitettiin suoraan puurohiutaleet. Puuron seassa kuivattuja marjoja, jotka laitettiin kattilaan turpoamaan edellisenä iltana. Kaakao-cappucinoa jauheesta, leipää tarvittaessa.
• Lounas: Pussikeittoja, jälkiuunileipää (ruis/kaura), Koskenlaskijaa, meetwurstia.
• Päivällinen: Itse kuivatuista aineksista. Mm. jauheliha-sipuliseosta, riistakäristystä, kookoskanaa ja lisukekasviksia, joiden oheen mummonmuusia, nuudelia tai rakettispaghettia. Tortilloiden sisään olin kuivannut papuseosta ja salsaa. Kuivatut ainekset laitettiin turpoamaan ruokatermokseen lounastauolla, joten ainekset olivat käyttövalmiita illalla päivällisaikaan. Jälkkäriksi suklaata ja hörpyt Vana Tallinnaa.
• Snackit: Pähkinäseosta, rusinoita, turkinpippureita, lakua, suklaata.

Tämän kokemuksen perusteella siirryn kuivaamaan retkiruokani itse. Maha ei mene sekaisin lisäaineista ja ruoka maistuu aivan kotiruualta. Leiriolosuhteissa ruuan valmistus omista kuiva-aineksista kestää aika tarkalleen saman kuin valmiin retkiruokapussin käyttö (=veden kiehauttaminen ja muutamien minuuttien odottelu pussin kanssa). 

Kuva varusteista (myös päällä olevat ovat mukana kuvassa). Rapalan saappaat unohtuivat kuvasta pois. Ruoka meni jo vatsaan, joten sitä ei löydy kuvasta.

Yritän laskeutua uusmaalaiseen perhe-elämään mahtavan Lapin melontareissun jälkeen. Muistelen, että askelmat ovat kuin joskus muinoin bilettämisen jälkeen: ensin tulee levoton ja huonosti nukuttu yö, sitten dagen efter, jossa hiihdellään kotona enemmän ja vähemmän horroksessa aamutakkisiltaan, eikä saada mitään aikaiseksi. Seuraavaksi muisti alkaa vähitellen palautua - mitä sitä tulikaan tehtyä ja missä? Aletaan kelata tapahtumia lopusta alkuun. Joo, istuin Ivalon matkahuollon edessä odottamassa bussia Rovaniemen kentälle. Kassiin oli kiinnitetty katkomelat ja käsimatkatavaroissa oli koskikypärä sekä melontaliivit koneessa pakollisen "kuonokopan" lisäksi. Jalassa rypemisjalkineiden aatelia eli Rapalan vuorettomat kumisaappaat ja päällä Ukuitin irtohihallinen Dirtbag Husky Dress yhdistettynä Undercoverine Pants -merinotencel-legginseihin.

Husky-mekosta alkaakin tulla lisää mielikuvia: Viileän Ivalojoen iltauinnin jälkeen oli hyvä vetää samainen setti merinovillaisen base layerin päälle ja kruunata koko komeus vielä kevytuntuvatakilla. Ja olipa mekko päällä mukava käydä puskapissalla, kun hyttysen pistimet eivät päässeet estoitta tuikkimaan paljaaseen pakaraan! Mekon suojissa oli myös mukava vaihtaa uudet pikkarit pyykkihetken päätteeksi. Pukeutumista oli helppo säädellä lisäämällä tai poistamalla pitkää kalsaria ja irtohihaa. Muuntautuminen melontahousuisesta, viikon hikisissä Lapin puskissa ja monen lajin jokien vesieläimestä ihmisten ilmoille sopivaksi neitoseksi kävi nopeasti heti rantautumisen jälkeen ja lookki kelpasi myös lentokoneeseen ollen sopivan viileä, sopivan lämmin ja erityisesti hajuton. Tällä kertaa päivän mittaisella haikkausosuudella oli sen verran hyttystä, että oli pakko käyttää melontahousuja. Mutta jos on liikkeellä kyseisten elikoiden off-seasonin aikaan, merinomekko olisi myös todella miellyttävä vaellusvaate. Jatkoon!